Bem-vindo ao Brasil

09.01.2019 kl. 13:18

Terveisiä kuumasta Brasilista!

Jag skriver första gången på finska idag, så att mina finska vänner vars svenska inte är så bra inte behöver använda fruktansvärda google translate för att läsa.

I fortsättningen håller jag mig säkert till svenska ändå.

 

Seikkailu on alkanut! Pääsimme hyvin perille ja matka sujui oikein mallikkaasti.

Maanantai iltana sain vihdoin kaikki pakattua. Ainiin. Maxille tuli pieni nuha perjantaina ja ajattelin että kyllä hän kerkeää parantua ennen matkaa. Kun la-su yön minä nukuin Maxin kanssa ylhäällä koska hän heräili ja itksekseli ja J nukkui hänen kanssaan su-ma välisen yön samasta syystä olisi pitänyt tajuta. Tai olisin voinut tajuta jo sunnuntaina viedä hänet lääkäriin ja saada homma alulleen mutta minkäs mahtaa. Tosiaan jäbällä oli kuumetta myös su-ma yön. Joten maanantaina veimme pojan lääkäriin iltapäibvällä ja saimme antibiootit märkivään korvatulehdukseen, ventolinea limayskään ja pitkävaikutteista tulehduskipulääkettä. Kiva juttu.

Kaksi tuntia antibiootin aloittamisesta ja kun eka kipulääke annettu jätkä oli oma iloinen itsensä. Huh.

Mutta käsimatkatavaroihin lisättiin aikamoinen lääkearsenaali. Ja minä sain ehkä pienoista lisäjännitystä mukaan.

Nukuin kuitenkin hyvin ma-ti välisen yön ja kun herätyskello soi aamuneljältä olin pirteä ja innoissani. Ystävän neuvosta tein eväät meille mukaan. Olin jotenkin elänyt siinä uskossa että kun nesteitä ei saa viedä ja kaikki juomat aina kaadetaan pois, niin tämä pätisi myös ruokaan. Ei päde. Eväitä saat viedä, kumma juttu.

Eikun lapset autoon, ja J sai kun saikin kaikki meidän matkatavarat autoon mahtumaan. Kentällä sanoimme heipat J:lle ja kun pyyhin kyyneleitä turvatarkastukseen mennessä, Mini katsoi mua ja sanoi että, niin sä tykkäät papasta, siks sä itket. Oli kyllä helpotus ettei Mini reagoinut sen pahemmin. Hänellä tulee ikävä esiin eri tavalla, Ja Hampe ei tajua. 

Eihän me olla kuin 6 viikkoa erossa mutta on se kyllä todella pitkä aika, varsinkin näin pienille, olla erossa isästään. Onneksemme whatsapp toimii hyvin ja voimme olla päivittäin yhteydessä viestitse.

Turvatarkastus meni sujuvasti ja virkailija auttoi Hampen kanssa että sain kaikki tavarat järkättyä. Ostimme cafe Torista ylihintaiset aamupalat enemmänkin tavan vuoksi ja sitten pääsimmekin koneeseen. Koneessa sattui olemaan ystävä joka oli menossa työmatkalle, emme kerenneet vaihtaa kuin pari sanaa ja Amsterdamin päässä molemmilla tulisi olemaan kiire niin oli todellakin brief encounter. Mutta kiva yllätys kuitenkin.

Koneessa viereemme istahti herrasmies nimeltä Tarmo Tikkanen, hän puhui suomea murteella mutta luulin ennenkuin kertoi nimnsä että hän oli brasilialainen. Kotiin oli menossa kuitenkin. Näemmä Brasilian vuodet olivat vaikuttaneet äidinkieleen. 

Matilda otti tablettinsa ja pelasi pelejä oikeastaan koko matkan ja Hampe heräsi kun nousimme. Siinä oli minun rauha. Hampe on mukavaa seuraa kyllä mutta liikkua pitäisi koko ajan.

Amsterdamiin tullessa menimme Tarmo herran kanssa katsomaan mistä lähtisi jatkolento. Menimme sitten melkein toiseen päähän kenttää... Mutta jetkids laukku mikä minulla oli Matildalle toimi loistavasti. matildakaan ei jaksanut kävellä joten Minulla oli Hampe rintarepussa, Hampen reppu selässä, oma käsimatkatavara pyörillä johon kiinnitin käsilaukun ja vapaalla kädellä vedin Matildaa hänen laukullaan. Loistava systeemi. Vähän kameli-olo kyllä, hehe.

Lento São Pauloon oli myöhässä puolisen tuntia mutta pääsimme kuitenkin heti portille päästyämme koneeseen koska lapset olivat mukana, ja Tarmo herralla oli keppi.

Meillä oli suhteellisen hyvät istumapaikat ja saimme tyhjän istuimen viereemme. Mutta ehdottomasti edessä olevat istumet olisivat parhaimmat tällaisen liikkuvat muksut kanssa. Pitänee yrittää maksaa vaikka ekstraa paluulennolla että saisimme ne. 

Hampe nukkuin osan matkasta ja itse sain unta ehkä kaiken kaikkiaan 30min. Ruoka oli ok mutta harmillisesti lapsille ei ollut eri ruokaa ja aikuisten safka ei ollut oikein Minin mieleen. Ja minä unohdin ostaa karkkia matkalle. Tästä olen oikeastaan näin jälkikäteen aika tyytyväinen, siis että harvemmin ostan Minille karkkia, tästä teinijätkäni on eri mieltä kyllä. Pointtina siis että Mini ei valittanut oikeastaan yhtään koko lentona ja pysyi ilman sokerihumalaa jne ja olokin oli kaikilla aika hyvä kun laskeuduimme.

Jälkikäteen ajateltuna minulla oli turhaa tavaraa itselläni lennolla (niinkuin esim kuulokkeet, kirja, kirjoitusvälineet, who was I kidding?).

Tarvittava kun näiden kanssa matkustaa on: Vaihtovaatteet kaikille, tekemistä Minille, leluja Hampelle, ruokaa Hampelle, vaipat, sottaamaton ruoka (Piltin taaperopatukat oli meganou!)

Mini tylsistyi välillä. Johdolliset kuulokkeet tarvitaan paluumatkalle jotka on on-ear. Nappikuulokkeet jotka KLM antoi eivät mitrenkään pysy näin pienien korvissa.

Viimeisenä tuntina väsyin itse todella. Hampe nukahti tunniksi mutten itse saanut kuin sen 30min nukutta ja sitten Hampe kitisi, ja kitisi, kellohan oli paljon ja lento oli ollut pitkä. 

Tosin kitinä siis loppu heti kun nousin seisomaan niin helpolla pääsin. 

Lento laskeutui tunnin myöhässä ja jäimme viimeisten joukkoon koska minulla oli sen verran tavaraa. Ystävällinen lentoemäntä auttoi minua tavaroiden kanssa ulos ja sitten menimme matkalaukkuja hakemaan. Ei tarvinnut odottaa laukkuja yhtään ja rattaatkin tuli lopulta.

Maysa odotti meitä tuloaulassa ja jälleennäkeminen oli ihana. Maysa on niitä ystäviä joiden kanssa kun näkee olisi niinkuin eilen olisi erottu.

Siitä autoon ja kämpille, ruokaa ja vihdoin nukkumaan. Olimmevalvoneet noin 22h.

Saimme hyvin unta mutta Hampe heräsi 03 ( eli Suomen aikaa 07...) ja oli sitä mieltä että on aamu, olihan se, Suomessa. Lopulta pelastaaksei loppuporukan unet nukuin matkasängyssä Hampen kanssa seitsemään.

 

Nyt kello on kohta 11 ja Hampe heräsi aamu unilta. Kohta menemme kävelylle ja katsastamme millaisella alueella asumme.

 

Meillä kaikki hyvin. 

Kommentarer (2)
Spamfilter
Skriv siffran 3 med bokstäver:
Haha, welcome to my world ???? att resa ensam med barn kräver en hel del, så där länge har jag aldrig flugit, bra fixat!! Ha härliga veckor! Kram Ann-Sofi & kids
Afi09.01.19 kl. 15:04
Ja verkligen. Tänkte på dig ett antal gånger under flygresan. <3
11.01.19 22:30
????? Borde ha varit en smile-emoj
Afi 09.01.19 kl. 15:05

Jag är en 38-årig studerande som planerar bli magister 2019 samtidigt som jag är hemma med ett stycke baby. Studierna på slutrakan, resten av familjen råddar också till vardagen helt tillräckligt. 

Till familjen hör:

Karln

Mini-B född 28.01.2014

Bonus-tonårstjej f.2001

Bonus-tonårspojke f.2003

Hampus född 04.01.2018